Podcast Episode Details
Back to Podcast Episodes
Rekindling Bonds: A Winter Reunion in Helsinki
Fluent Fiction - Finnish: Rekindling Bonds: A Winter Reunion in Helsinki
Find the full episode transcript, vocabulary words, and more:
fluentfiction.com/fi/episode/2025-12-11-23-34-02-fi
Story Transcript:
Fi: Talvinen päivä oli kylmä ja kaunis Helsingissä.
En: A winter day was cold and beautiful in Helsinki.
Fi: Lumihiutaleet leijailivat hiljalleen alas, peittäen kadut valkoiseen peittoon.
En: Snowflakes drifted down slowly, covering the streets with a white blanket.
Fi: Kaupungin ihmiset nauttivat juuri vietetystä itsenäisyyspäivästä.
En: The people of the city enjoyed the recently celebrated itsenäisyyspäivä (Independence Day).
Fi: Keskellä kaupungin vilskettä, eräässä kahvipaahtimossa, Aino istui vaaleanruskeassa nahkaisessa nojatuolissa.
En: Amidst the bustle of the city, in a certain coffee roastery, Aino sat in a light brown leather armchair.
Fi: Paahtimon ilmassa leijui vastapaahdetun kahvin tuoksu ja isot ikkunat antoivat näkymän lumisiin katuihin.
En: The air in the roastery was filled with the aroma of freshly roasted coffee, and the large windows provided a view of the snowy streets.
Fi: Aino oli tullut tapaamaan vanhoja ystäviä.
En: Aino had come to meet old friends.
Fi: Hän kaipasi yhteyksiä menneisyyteensä.
En: She longed for connections to her past.
Fi: Viime ajat olivat olleet yksinäisiä, ja hän oli päättänyt yrittää löytää uudelleen kadonneen ystävyyden lämpöä.
En: Recently, she had felt lonely and had decided to try to rediscover the warmth of lost friendship.
Fi: Yhtäkkiä ovi avautui, ja sisään astui Mikko.
En: Suddenly, the door opened, and in walked Mikko.
Fi: Mikko oli muuttanut pois Helsingistä kauan sitten, mutta nyt, kuten hän itse kertoi, tunsi kaipuuta tuttuun kaupunkiin ja tuttuihin ihmisiin.
En: Mikko had moved away from Helsinki a long time ago, but now, as he himself said, he felt a longing for the familiar city and familiar people.
Fi: Heidän katseensa kohtasivat, ja Aino hymyili sydämellisesti.
En: Their eyes met, and Aino smiled warmly.
Fi: "Aino!
En: "Aino!
Fi: Miten aika onkaan kulunut!"
En: How time has flown!"
Fi: Mikko tervehti iloisesti.
En: Mikko greeted cheerfully.
Fi: He halasivat lämpimästi toisiaan, mutta nopeasti Aino tunsi vanhojen aikojen ja nykyhetken välisen kuilun.
En: They hugged each other warmly, but Aino quickly felt the chasm between the old times and the present.
Fi: Eero istui jo pöydässä, flanellipaita päällään, niin kuin vanhoina hyvinä aikoina opiskelijabileissä.
En: Eero was already sitting at the table, wearing a flannel shirt, just like in the good old days at student parties.
Fi: Hän ei tiennyt Ainoon viimeaikaisista tapahtumista, mutta hymyili ystävällisesti.
En: He was unaware of Aino's recent events, but he smiled kindly.
Fi: "Niin paljon muistettavaa," Aino aloitti varovasti ja istuutui Mikon viereen.
En: "So much to remember," Aino began cautiously and sat down next to Mikko.
Fi: Ystävät keskustelivat kahvia nauttiessaan.
En: The friends talked while enjoying their coffee.
Fi: Välillä keskustelu tuntui vaivalloiselta, kuin he kaikki yrittäisivät muistella menneitä aikoja ilman oikeita sanoja.
En: At times, the conversation felt laborious, as if they were all trying to recall past times without the right words.
Fi: Aino tunsi ahdistusta.
En: Aino felt anxious.
Fi: Hän halusi kertoa Mikolle tunteistaan, mutta pelkäsi reaktiota.
En: She wanted to tell Mikko about her feelings but feared his reaction.
Fi: Heidän keskustelunsa harhaili nykyhetkestä menn
Published on 4 days, 18 hours ago